Elämä on jatkumo. Onneksi.
Joskus silti tuntuu siltä, kuin se olisi pysähtyneenä
yhteen hetkeen tai tunteeseen viikoiksi kerrallaan. Staattinen olotila, joka ei muutu, vaikka
tunnit kuluisivat. Päivät, viikot, kuukaudet.
Ja sitten aina, ihan aina, jotakin tapahtuu odottamatta. Tai
ehkä järjestellystikin.
Mutta jotain tapahtuu aina. Pientä tai isoa.
Elämältä ei pääse karkuun, vaikka joskus haluaisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti